Kuulostaako tutulta? Uusi telkkari hajoaa heti takuuajan päätyttyä, vaikka edellinen kesti yli kymmenen vuotta, joka kesäksi täytyy ostaa uusi pöytä tuuletin edellisen “väsähdettyä” ja kännykässäkin on ohjelmavikoja heti ensi käytöllä. Esimerkkejä on loputtomasti, tämähän on nykyaikaa.
Sama koskee myös vammaisten apuvälineitä. Ero vain on siinä, että ne ovat yleensä elämälle välttämättömiä. Pyörätuolin hajoamista voi kai verrata pahaan kaatumiseen, koska matkanteko päättyy siihen. Esimerkiksi auton jättäessä tienvarteen voi aina jatkaa jalkaisin.
Minulla on kaksi esimerkkiä viime kuukausilta. Ensimmäinen on huhtikuussa saamani uusi pyörätuoli, joka ei ole vielä ehjää viikkoa nähnyt. Milloin kiinnitykset pettävät, sähkötekniikasta löytyy kosketushäiriö, ohjelmointi kaatuu tai jousitus irtoaa. Lista olisi paljon pidempi, jos uskaltaisin muistella. En usko, että vika voi olla vain kuskissa. Ja kun mietin menneitä, joudun toteamaan, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana jokainen tuoli on ollut aiempaa heikompi. Ja saman ovat huomanneet muutkin.
Se toinen esimerkki on hiiri, jolla ohjaan tietokonetta jalallani. Ostin uuden, upean hiirulaisen viime kesänä ja se kesti erinomiasesti ainakin kaksi kuukautta. Sinnittelin sillä kevääseen asti, kunnes hermoni pettivät. Nyt olen sitten ytittänyt valittaa asiasta, mutta maahantuoja ei tunnu reagoivan lainkaan. Siispä käytössäni on taas yli kymmenen vuotta vanha rullatekniikalla toimiva hiiri, jonka luulin palveluksensa tehneen.
Molemmat ovat esimerkkejä siitä kuinka tekniikka kehittyy, mutta ei huomioi käyttäjien elämää. Laitteisiin tulee lisää huipputekniikkaa ja erikoisosia. Samalla niistä tehdään heikompia ja mahdottomia korjata.
Minun mielestäni tämä on silkkaa esteellisyyttä. Tekniikan kehittämisessä on unohdettu täysin pienemmät käyttäjäryhmät ja monien elämää on vaikeutettu aivan tarpeettomasti.
Siksi pienenä piristyksenä kannattaa kuunnella Repomiehen laulut vanhoista paremmista ajoista:
http://ohjelmat.yle.fi/pasila/repomiehen_laulut
