Hei!
Olen nyt vihdoin avannut blogini, jossa jokainen voi tutustua ajatuksiini esteettömyydestä. Otankin heti esimerkin. Olen useampaan kertaan puhunut Joensuun kävelykadun niin sanotuista pyöräparkeista. Onkohan kukaan muu huomannut, että siellä on mahdotonta liikkua ruuhka-aikana.
Toinen esimerkki olkoon tämä blogi. Osoittautui varsin esteelliseksi saada edes ulkoasua toimimaan kelpaavalla tavalla. Toisaalta, onhan se jo askel esteettömämpään, että minunlaiseni ylipäätään pystyy tämän perustamaan.
Tulen julkaisemaan ohimeneviä hajatelmia, kannanottoja ajankohtaisiin teemoihin, lehtiin tarjoamiani mielipidekirjoituksia ja välillä pohdiskelevampia artikkeleita.
Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Kyllä olen huomannut pyörien määrän ja senkin, miten vaikea on löytää Js keskustassa paikkaa, minne polkupyörän voisi jättää. Telineitä ja tilaa on varattu aivan liian vähän. Niinpä pyörät jätetään keskelle katua ja esim. aivan City Marketin oven eteen.
Luulisi, että tämän ongelman on huomannut jo jokainen joensuulainen.
Ihmettelimme kerran – ja voi sanoa että suutuinkin siitä, että erääseen tilaisuuteen mennessä rakennuksen ovelle vievä luiska oli täynnä polkupyöriä. Luiska ei todellakaan ole pyöräteline! Ilmeisesti ajatellaan, että luiskaa ei kukaan kuitenkaan käytä. Niinpä pyörätuolinkäyttäjä piti kantaa raput ylös siis luiskaa ei käyttänyt kukaan juuri niin kuin pyöräilijät olivat päätelleetkin…
Onnea uudelle blogille! Näyttää hyvältä
Kommentti kirjoittanut Minna — toukokuu 8, 2008 @ 11:41 ip
Puhut vähän mutta asiaa. Samoin kuin ne pyörät kävelykadulla rajoittavat kaupungin käyttöä, on terassien käyttö kaikkea muuta kuin ongelmatonta, mitä edellinen kirjoitukseni raportoi.
Kyseessä on silti kaksi eri tasoista ongelmaa. Pyörät ovat esteenä kaikille ja ne huomaa kuka tahansa. Terassin käytön vaikeudet ovat vain meidän liikuntaesteisten ongelmia.
Kommentti kirjoittanut Nisse — toukokuu 14, 2008 @ 12:23 ip
Aivan. Kun menin tilaisuuteen yhdessä pyörätuolia käyttävän ystäväni kanssa niin tietysti huomasin pyörät luiskalla, mutta jos olisin ollut yksin, ehkä olisi jäänyt huomaamattakin. Ja täysin sen ansiosta, että olin mukana käyttäjäarviointikoulutuksissa en itse enää jätä polkupyörääni ihan minne tahansa, vaikka olisikin “tilaa”. Suuri haaste aikuiskoulutukselle tämäkin aika yksinkertainen asia.
Terassit ja baarit on todella ongelma. Nimittäin jos vaikka pyörätuolilla pääsisi sisään johonkin baariin, niin vessoihin ei pääse. Kerran mentiin oikein tanssiravintolaan, koska siellä pääsee vessaan, mutta vain teoriassa huomasimme. Nimittäin vessa oli koko ajan varattu!
En ihan jaksa uskoa siihen, että joku pyörätuolin käyttäjä oli sinne sammunut…
Kommentti kirjoittanut Minna — toukokuu 14, 2008 @ 7:42 ip